Päivitetty: 26. marrask. 2024
Alennusmyynneillä yritykset pyrkivät kasvattamaan tunnettavuuttaan ja lisäämään menekkiä. Lainmukainen alennusmyynti-ilmoittelu ei ole vain asiakkaan etu, sillä oikein toteutettuna se parantaa yrityksen asiakastyytyväisyyttä ja mainetta sekä vahvistaa asiakkaiden luottamusta yritykseen. Etenkin näin alennusmyyntisesongin vilkkaimpaan aikaan on fiksua kerrata pelisäännöt ja varmistaa, että alennusmyynti-ilmoittelu on rehellistä ja läpinäkyvää.
Kestoltaan rajattu alennusmyynti vai yksittäinen tarjouskampanja?
Alennusmyynnin ja yksittäisen tarjouskampanjan erottaminen toisistaan ei aina ole yksiselitteistä. Erottelua voidaan selkiyttää seuraavasti:
Kattavuus: Alennusmyynti kattaa usein laajemman hyödykejoukon kuin tarjous
Ajallinen kesto: Alennusmyynti on yleensä pitkäkestoisempi kuin tarjous
Edun suuruus: Alennusmyynnissä hinnanalennus tai etu on usein suurempi kuin tarjouksessa
Alennusmyynneissä hyödykkeiden hintoja tulee laskea vähintään kymmenen prosenttia alkuperäisestä hinnasta. Lisäksi alennusmyynti-ilmoittelu saa kestää yhtäjaksoisesti enintään kaksi kuukautta ja kalenterivuoden aikana enintään kolme kuukautta. Tarjoukseen viittaavia ilmaisuja saa markkinoida sen sijana korkeintaan yhden kuukauden, eikä samaa hyödykettä koskevat tarjoukset saa toistua peräjälkeen. Kuitenkin sekä alennusmyyntiä että tarjouskampanjaa koskevat pitkälti samat periaatteet ja säännöt, joita käydään läpi seuraavaksi.
Ilmoita tuotteen alin hinta hinnanalennusta edeltäneiden 30 päivän aikana
Vuoden 2023 alusta markkinointisääntelyyn lisättiin ilmoitusvelvollisuus, jonka tarkoituksena on estää hintojen korottaminen juuri ennen alennusmyyntiä ja varmistaa, että alennukset ovat todellisia. Kun ilmoitat hinnanalennuksesta, sinun tulee kertoa myös tuotteen alin hinta, jolla olet myynyt sitä hinnanalennusta edeltäneiden 30 päivän aikana.
Alimman hinnan tulee perustua oman myyntipisteesi myyntihintaan, jonka olet perinyt tuotteesta kyseisen ajanjakson aikana. Et voi siten markkinoida myyntipisteesi, kuten outlet-myymäläsi, yleistä edullista hintatasoa alennusmyyntinä ja asettaa hinnanalennuksen lähtökohdaksi esimerkiksi kilpailijan tai päämyymälän hintaa. Kilpailijan hintaan vertaaminen on sallittua vain, jos se ei anna virheellistä kuvaa kuluttajalle koituvan edun määrästä.
Jos alin hinta on saatavilla vain asiakaspalvelun kautta tai piilotettuna linkin taakse, tiedon saaminen edellyttää kuluttajan omaa aktiivisuutta eikä siten täytä lain asettamia vaatimuksia. Tiedon tulee olla helposti ja välittömästi kuluttajan nähtävillä.
Tavarantoimittajan suositushinta ei ole sama asia kuin alin hinta, jolla olet itse myynyt tuotetta. Alennuksen tulee perustua siihen alimpaan hintaan, jolla olet itse myynyt tuotetta. Esimerkiksi outlet-myymälässä alennuksen tulee perustua outletin omiin hintoihin.
Ilmoitusvelvollisuus soveltuu riippumatta siitä, markkinoidaanko yksittäistä tavaraa alennettuun hintaan vai laajempaa, yksilöimätöntä tavarajoukkoa. Tietyt hinnanalennukset on kuitenkin rajattu ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle. Säännöstä ei sovelleta esimerkiksi palveluiden markkinointiin, ”kolme kahden hinnalla” -tyyppisiin paljousalennuksiin eikä tarjouksiin, joissa luvataan toinen tuotekaupan päälle.
Jos järjestät yhtäjaksoisen markkinointikampanjan, joka kestää enintään 60 päivää, ja jossa hinnanalennus suurenee asteittain, voit ilmoittaa alimpana hintana sen hinnan, jolla tuotetta on myyty ensimmäistä hinnanalennusta edeltäneiden 30 päivän aikana.
Älä anna perättömiä väitteitä alennuksesta
Yritysten kiusaus korostaa alennuksia näyttävillä viitehinnoilla näkyy kuluttaja-asiamiehen ratkaisuissa. Alennusmyynti-ilmoittelussa käytettävän viitehinnan tulee kuitenkin perustua saman toimipaikan omaan alimpaan aiempaan tuotteesta tai palvelusta perittyyn myyntihintaan. Jos haluat lisäksi ilmoittaa myös muita viitehintoja, kuten ohjevähittäishinnan, varmista, ettei se aiheuta sekaannusta alimpaan hintaan. Myös ohjevähittäishinnan on oltava aito ja ajantasainen hinta, jota tosiasiallisesti peritään kuluttajilta markkinoilla.
Sallittua ei ole myöskään väittää, että alennus on voimassa vain rajoitetun ajan, jos sama hinta jatkuu myös tarjousajan jälkeen. Loputtomiin jatkuvat alennusmyyntikampanjat antavat kuluttajille virheellisen käsityksen myyntipisteen normaalihinnoista sekä alennuksen edullisuudesta.
Yksilöi rajoitukset ja ehdot selkeästi
Älä jätä kuluttajia arvailun varaan siitä, mitkä tuotteet ovat alennusmyynnin tai tarjouksen piirissä. Vältä tulkinnanvaraisuuksia suunnittelemalla ja viestimällä alennusmyynnin ehdot ja rajoitukset selkeästi. Jos alennus esimerkiksi koskee vain tiettyä tuoteryhmää, ilmoita tästä hinnanalennusta kuvaavien ilmaisujen yhteydessä ja huolehdi, että markkinoinnissa on selkeästi eroteltu alennetut tuotteet normaalihintaisista. Selkeänä erotteluna ei pidetä esimerkiksi sitä, jos lehti-ilmoituksessa sekä normaalihintaisten että tarjoustuotteiden hintatiedot esitetään samalla tavalla – isolla punaisella fontilla. Mikäli erottelu ei ole selkeää, kuluttajalle voi muodostua perusteltu käsitys olettaa, että alennuksen piirissä on myyjän koko tuotevalikoima.
Tarjoustuotteiden kohdalla on syytä varmistaa, että tuotetta riittää koko ilmoitetun tarjousajan. Tarvittaessa voit myös rajata alennettuun hintaan tarjottujen tuotteiden kappalemäärää markkinoinnissa. Mikäli tuote loppuu kesken, eikä kappalemäärää ole rajattu, tulee asiakkaalle tarjota mahdollisuus ostaa tuote myöhemmin tarjoushintaan. Jos menekkiä on hankala arvioida, voit myydä tuotteet ns. erämyyntinä, jossa takuuta saatavuudesta ei myönnetä. Erityisesti verkkokauppatilauksissa korostuu se, että käytössä olevat tietojärjestelmät toimivat luotettavasti ja tuotteen saatavuustiedot ajantasaisia, jotta myyjä voi varmistaa sopimuksen mukaisten toimitusten toteutumisen.
Hinta- ja saatavuustietojen sitovuus verkkokaupassa
Kuluttajan tulee voida luottaa siihen, että verkkokaupassa ilmoitetut tuotteen hinta- ja saatavuustiedot pitävät paikkansa. Hintatietoa on pidetty niin olennaisena osana sopimusehtoja, että lähtökohtaisesti isompikaan hintavirhe ei vapauta myyjää vastuusta. Hinnan sitovuuden arvioinnissa olennaista on, olisiko ostajan tullut ymmärtää, että kyseessä oli hintavirhe. Arvioinnissa voidaan huomioida myös muun muassa myyjän yleiset hinnoittelukäytännöt sekä esimerkiksi ostajan käyttäytyminen.
Edes tuotteen loppuminen ei vapauta myyjää vastuusta. Huolellisuusvelvollisuuteen kuuluu muun muassa sen varmistaminen, ettei kuluttaja voi erehdyksessä tilata loppuun myytyä tuotetta. Ilmoita siis saatavuustiedoista ajantasaisesti heti verkkokaupassa, äläkä vasta tilauksen vastaanottamisen jälkeen.
Tarkista myös palvelusi irtisanomisprosessit
Toinen kuluttajien oikeuksiin läheisesti liittyvä teema on maksullisten palveluiden irtisanomisprosessit. Digitaalisten palveluiden aikakaudella kuluttajille on tarjolla lukematon määrä erilaisia maksullisia palveluita, kuten suoratoisto- ja musiikkipalveluita. Palveluiden laajan tarjonnan vuoksi on hyvin tavanomaista, että kuluttajat haluavat välillä irtisanoa käytössään olevia palveluita ja vaihtaa hetkellisesti toiseen palveluntarjoajaan.
Pitääkseen asiakkaat palveluiden parissa mahdollisimman pitkään, yritykset saattavat pyrkiä tekemään tilausten irtisanomisesta mahdollisimman monimutkaista. Kuluttajan irtisanomista ei saa vaikeuttaa pyrkimällä ohjaamaan kuluttajan valintoja esimerkiksi visuaalisin tai tietoteknisin suunnitteluratkaisuin. ”Pimeät käytännöt” voivat sisältää muun muassa monivaiheisia peruutusprosesseja, vaikeasti havaittavia tai piilotettuja peruutuslinkkejä sekä epäselviä ohjeistuksia. Tällaiset irtisanomisprosessit saattavat johtaa siihen, että kuluttaja kyseenalaistaa päätöksensä irtisanoa sopimus, ei saa irtisanottua sopimusta haluamassaan aikataulussa tai jopa luopuu irtisanomisesta kokonaan. Menettely voi muodostua lain näkökulmasta sopimattomaksi.
Varmistaaksesi kuluttajien oikeuksien toteutumisen sekä irtisanomisprosessin lainmukaisuuden:
vältä tarpeettomia vaiheita;
käytä selkeitä painikkeita ja linkkejä;
käytä ajantasaisia, helposti saatavilla olevia ohjeita; sekä
tarjoa mahdollisuus ottaa yhteyttä asiakaspalveluun helposti.
Lopuksi
Huolellisuus ja selkeys sekä alennusmyynti-ilmoittelussa että palveluiden irtisanomisprosesseissa on tärkeää ja voi pelastaa yrityksesi ylimääräisiltä riitatilanteilta sekä vahvistaa asiakkaiden luottamusta yritykseesi. Näitä periaatteita noudattamalla voit rakentaa kestäviä asiakassuhteita ja erottua positiivisesti kilpailijoistasi.
Lisätietoja asiasta antavat:
Anna Paimela
Osakas
+358 40 1648 626
Tiina Nieminen
Junior Counsel
+359 40 0954 740
Mikäli haluat artikkelit suoraan sähköpostiisi, tilaa Folksin uutiskirje täältä.
Digisääntely kehittyy kovaa vauhtia, ja palveluntarjoajien on oltava jatkuvasti valppaana varmistaakseen palveluidensa lainmukaisuuden. Yksi digipalveluihin laajalti vaikuttava uudistus on digipalvelulain ja sen mukaisten saavutettavuusvaatimusten soveltamisalan laajeneminen. Aikaisemmin saavutettavuusvaatimukset ovat koskeneet lähinnä julkishallinnon palveluita ja vahvasti säänneltyjä toimialoja (kuten finanssipalveluita), mutta kesäkuusta 2025 lähtien myös useiden kuluttajille tarjottavien palveluiden on oltava saavutettavia.
Tässä artikkelissa syvennymme digipalvelulakiin.
Mistä digipalvelulaissa on kyse?
Digipalvelulaki asettaa tietyille digitaalisille palveluille vaatimuksia niiden saatavuuden, laadun, tietoturvallisuuden ja sisällön saavutettavuuden osalta. Näihin vaatimuksiin viitataan yleisesti saavutettavuusvaatimuksina tai esteettömyysvaatimuksina. Käytännössä vaatimuksilla pyritään varmistamaan, että jokaisella olisi yhdenvertainen mahdollisuus käyttää digitaalisia palveluja, myös mahdollisesta toimintarajoitteestaan riippumatta.
Digipalvelulaki asettaa ylätason raamit saavutettavuudelle. Tarkempia saavutettavuusvaatimuksia on kuvattu muussa sääntelyssä ja standardeissa, joista keskeisiä ovat valtioneuvoston asetus 179/2023, Eurooppalainen standardi EN 301 549, WCAG-ohjeistus ja laki sähköisen viestinnän palveluista.
Mitä palveluita saavutettavuusvaatimukset koskevat?
Jo digipalvelulain voimaantulosta vuodesta 2019 lähtien saavutettavuusvaatimukset ovat koskeneet seuraavia palveluita:
Viranomaisen digitaaliset palvelut
Julkisoikeudellisen laitoksen digitaaliset palvelut
Sellaiset yrityksen digitaaliset palvelut, joiden kehittämiskustannuksista tai vuotuisista ylläpitokustannuksista viranomainen on rahoittanut vähintään 50 %
Vahvan sähköisen tunnistamisen palvelut
Vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen palveluntarjoajat
Luottolaitokset, maksulaitokset, sijoituspalveluyritykset, vakuutusyhtiöt ja vakuutusyhdistykset
Soveltamisalan laajenemisen myötä myös seuraavien kuluttajille tarjottavien palveluiden on oltava saavutettavia 28.6.2025 alkaen:
Henkilöliikennepalvelut, sähkökirjat ja verkkokauppojen palvelut
Seuraavat kuluttajille tarjottavat palvelut: kuluttajaluotot, sijoituspalvelut ja niiden oheispalvelut, maksupalvelut, perusmaksutilit ja niihin liittyvät palvelut, sähköinen raha
Audiovisuaalisiin sisältöpalveluihin pääsyn tarjoavat palvelut ja viestintäpalvelut
Mikroyritykset eivät kuitenkaan kuulu digipalvelulain soveltamisalaan, eli mikroyritysten tarjoamien digipalveluiden ei tarvitse täyttää saavutettavuusvaatimuksia. Mikroyrityksiä ovat yritykset, joiden palveluksessa on alle 10 työntekijää ja joiden vuosittainen liikevaihto on enintään 2 miljoonaa euroa tai joiden vuosittainen taseen loppusumma on enintään 2 miljoonaa euroa.
Mitä yleisiä velvoitteita digipalvelulaki asettaa?
Kaikkiin digipalvelulain soveltamisalaan kuuluviin palveluihin liittyy kolme keskeistä velvoitetta.
Ensinnäkin palveluiden on täytettävä yhdenmukaistetun eurooppalaisen standardin EN 301 549 saavutettavuusvaatimukset. Osa vaatimuksista on määritelty tarkemmin WCAG-ohjeistuksessa.
Toiseksi palveluntarjoajan on ylläpidettävä saavutettavuusselostetta ja pidettävä se helposti saatavilla verkkosivustollaan saavutettavassa muodossa. Saavutettavuusselosteen laatimisessa auttaa aluehallintoviraston julkaisema työkalu.
Kolmanneksi käyttäjillä on oltava mahdollisuus antaa saavutettavuuspalautetta, ja palautteeseen on vastattava 2 viikon kuluessa. Käyttäjä voi tehdä myös saavutettavuuskantelun tai selvityspyynnön valvovalle viranomaiselle eli aluehallintovirastolle.
Lisävaatimukset kuluttajapalveluille
Kesäkuussa 2025 soveltamisalan piiriin tuleviin kuluttajapalveluihin kohdistuu lisävelvoitteita palvelutyypin mukaan. Kaikkien kuluttajapalveluiden osalta palveluntarjoajalla on esimerkiksi yleinen velvoite antaa tietoa kuluttajapalvelun toiminnasta.
Rahoitus- ja pankkipalveluiden osalta palveluntarjoajan on varmistettava, että palvelun tarjoamista koskevat tiedot täyttävät Euroopan neuvoston kieliä koskevan yhteisen eurooppalaisen viitekehyksen B2-tason.
Sähkökirjojen eli arkikielisemmin e-kirjojen osalta digipalvelulaki edellyttää saavutettavuuden varmistamista siten, että e-kirjoja voidaan käsitellä, lukea ja käyttää ja niissä voidaan navigoida.
Verkkokaupassa olevien tuotteiden ja palvelujen esteettömyydestä ja saavutettavuudesta on annettava tietoa, jos tuotteen tai palvelun toimittaja on toimittanut kyseiset tiedot. Perinteisesti verkkokaupoiksi miellettyjen sivustojen ohella verkkokaupalla tarkoitetaan kaikkia palveluita, joissa kuluttaja voi tehdä etämyyntisopimuksia elinkeinonharjoittajan kanssa.
Myös audiovisuaalisille sisältöpalveluille on asetettu lisävaatimuksia, jotka on kuvattu tarkemmin sähköisen viestinnän palveluista annetussa laissa.
Milloin vaatimuksista voidaan poiketa?
Digipalvelulaissa on tunnistettu, että joissain tapauksissa saavutettavuusvaatimuksista voi olla perusteltua poiketa. Kaikissa digipalvelulain soveltamisalaan kuuluvissa palveluissa on mahdollista poiketa vaatimuksista siinä tapauksessa, että vaatimusten toteuttaminen aiheuttaisi kohtuuttoman rasitteen. Kohtuuton rasite on pystyttävä osoittamaan ennakkoon tehdyn saavutettavuusarvioinnin perusteella.
Kuluttajapalveluiden osalta digipalvelulaissa on kuvattu myös muita erityistilanteita, joissa saavutettavuusvaatimuksista voidaan poiketa. Kuluttajapalveluissa vaatimuksia ei tarvitse täyttää, jos tarjotaan vähintään yksi vaihtoehtoinen ja yhtä saavutettava käyttötapa käyttää palvelua noudattamalla toiminnallista suorituskykyä koskevia vaatimuksia. Toiminnallista suorituskykyä koskevat vaatimukset on kuvattu valtioneuvoston asetuksessa 179/2023.
Kuluttajapalveluissa vaatimuksista on mahdollista poiketa myös siinä tapauksessa, että vaatimusten noudattaminen aiheuttaisi sellaisen muutoksen, jonka seurauksena palvelun perusluonne muuttuisi perustavanlaatuisesti.
Palveluntarjoajalla on velvollisuus ilmoittaa kuluttajapalveluiden poikkeamat ja puutteet viranomaiselle.
Lopuksi
Saavutettavuus on perinteisesti mielletty lähinnä julkishallintoa koskettavaksi teemaksi, joten monille saattaa tulla yllätyksenä, että ensi vuodesta alkaen myös useat yritysten tarjoamat kuluttajapalvelut on päivitettävä digipalvelulain edellyttämälle tasolle.
Yksityiskohtaisten saavutettavuusvaatimusten viidakossa navigoiminen saattaa tuoda pintaan epätoivon tunteita, mutta toisaalta palveluiden kehittäminen saavutettavalle ja helppokäyttöiselle tasolle voi lakisääteisten velvoitteiden täyttämisen lisäksi parhaimmillaan lisätä palveluiden kysyntää kuluttajien keskuudessa.
Counsel
Päivitetty: 27. kesäk. 2024
Osana Euroopan unionin uutta digisääntelyä säädettiin kokonaisuus, joka koostuu digimarkkinasäädöksestä (Digital Marketing Act, DMA) ja digipalvelusäädöksestä (Digital Services Act, DSA). Ensin mainitulla asetettiin velvoitteita suurille ydinalustapalveluille, niin kutsutuille portinvartijoille. Sen soveltaminen alkoi viime vuonna. Digipalvelusäädöksen soveltaminen puolestaan alkaa 17.2.2024. Tässä artikkelissa syvennymme siihen.
Mikä DSA?
Digipalvelusäädöksen tarkoituksena on suojata digitaalisten palvelujen käyttäjiä laittomalta sisällöltä sekä parantaa digitaalisten palvelujen avoimuutta. Sillä asetetaan muun muassa sisällön moderointia ja mainonnan avoimuutta koskevia velvoitteita, joita sovelletaan kaikkiin digitaalisia välityspalveluja tarjoaviin yrityksiin.
Mitkä palvelut kuuluvat DSA:n kohderyhmään?
DSA soveltuu laajalla kirjolla erilaisiin digitaalisiin välityspalveluihin, jotka voidaan kuvata pyramidin muodossa:
Lähde: Euroopan komissio
Välityspalvelut (Intermediary services) ovat verkkopalveluja, jotka välittävät tietoja käyttäjien pyynnöstä. Esimerkiksi internetyhteyden tarjoajat ja verkkotunnusvälittäjät kuuluvat tähän ryhmään. Kyseessä on pyramidin alataso, johon luetaan myös sen yläpuolella olevat säilytyspalvelut.
Säilytyspalvelut (Hosting services) ovat verkkopalveluja, jotka tallentavat tietoja käyttäjien pyynnöstä. Esimerkiksi verkkoisännöintipalvelut ja hakukonemainontapalvelut kuuluvat tähän ryhmään. Tähän luetaan myös pyramidissa ylempänä olevat verkkoalustat.
Verkkoalustat (Online platform) ovat verkkopalveluja, jotka tallentavat ja levittävät tietoja julkisesti saataville käyttäjien pyynnöstä. Kyseessä oleville alustoille on tyypillistä, että sekä myyjät että kuluttajat asioivat niillä. Esimerkiksi verkossa toimivat markkinapaikat ja sosiaalisen median alustat kuuluvat tähän ryhmään.
Erittäin suuret verkkoalustat ja hakukoneet (Very large online platform) ovat verkkopalveluja, joiden toiminnassa on korostunut riski laittoman sisällön leviämiseen ja yhteiskunnallisiin riskeihin. Sen vuoksi niihin kohdistuu erityissääntöjä. Näihin palveluihin luetaan sellaiset alustat, joilla on yli 45 miljoonaa kuukausittaista käyttäjää unionin alueella. Kyseiset alustat on nimetty erikseen, lista löytyy Euroopan komission sivuilta.
Millaisia velvoitteita DSA asettaa?
Säädöksen velvoitteita sovelletaan portaittain kumulatiivisesti siten, että alemman tason palveluihin sovellettavat velvoitteet soveltuvat myös ylemmän tason velvoitteisiin.
Kaikilla säädöksen soveltamisalaan kuuluvilla välityspalveluilla on velvollisuus perustaa keskitetyt yhteyspisteet sekä viranomaisten että palvelun käyttäjien kanssa viestimiseen. Samoin kaikkien välityspalvelujen tulee saattaa käyttöehtonsa säädöksen vaatimusten mukaisiksi. Tämä tarkoittaa muun muassa sisällön moderointia koskevien menettelyjen sisällyttämistä ehtoihin. Mikro- ja pienyrityksiä lukuun ottamatta kaikille välityspalveluille asetetaan myös uusia avoimuusraportointivelvoitteita. Yrityksen on julkaistava vähintään kerran vuodessa raportti kaikesta laittomaan sisältöön liittyvästä moderoinnista.
Säilytyspalveluiden tulee edellä listattujen velvoitteiden lisäksi tarjota ilmoitusmenettely, jolla kuka tahansa voi ilmoittaa palvelussa olevasta laittomasta sisällöstä. Lisäksi palveluntarjoajan tulee mm. ilmoittaa viranomaisille rikosepäilyistä.
Verkkoalustoja koskevat velvoitteet kohdistuvat keskisuuriin ja suuriin yrityksiin. Tällaisen palveluntarjoajan tulee edellä kuvattujen velvoitteiden lisäksi muun muassa perustaa sisäinen valitustenkäsittelyjärjestelmä ja toteuttaa väärinkäytön vastaisia toimenpiteitä. Verkkoalustojen avoimuusraportointia koskevat myös laajemmat raportointivelvoitteet. Lisäksi näiden palvelujen tarjoajien tulee varmistaa, että alustalla julkaistut mainokset täyttävät mainontaa koskevat erityisehdot. Verkkoalustoihin lukeutuvat myös verkon markkinapaikat, joiden tulee suunnitella sivustonsa asianmukaisesti, ja saada alustaa käyttäviltä elinkeinonharjoittajilta tietyt tiedot.
Erittäin suuriin verkkoalustoihin ja hakukoneisiin kohdistuu edellä mainittujen lisäksi erityisiä velvoitteita muun muassa avoimuusraportoinnista, auditoinnista ja viranomaisyhteistyöstä.
Miten valmistautua DSA:n velvoitteisiin?
Digipalvelusäädöstä aletaan soveltaa 17.2.2024. Nyt onkin hyvä hetki varautua säädöksen velvoitteisiin. Suosittelemme aloittamaan seuraavista:
Tarkista, kuuluuko yrityksesi DSA:n soveltamisalaan
Jos kuuluu, lähde liikkeelle kaikkia välityspalveluita koskevista velvoitteista:
Perusta yhteyspisteet sekä viranomaisten että palvelun käyttäjien kanssa viestimiseen
Päivitä palvelusi käyttöehdot DSA:n mukaisiksi
Tarkista palveluasi koskevat raportointivaatimukset
Jos yritykseesi kohdistuu lisäksi säilytyspalveluja tai verkkoalustoja koskevia velvoitteita, perehdy ja valmistaudu niihin. Autamme tässä mielellämme.
Lataa laatimamme DSA-opas tutustuaksesi tarkempiin askelmerkkeihin.
Lopuksi
Digipalvelusäädöksen velvoitteet ovat monitahoinen kokonaisuus, joka voi aiheuttaa harmaan hiuksen, jos toisenkin. Toisaalta säädöksen kehyksien hyödyntäminen tarjoaa palveluntarjoajille mahdollisuuden erottua vastuullisuudella ja läpinäkyvyydellä – teemoilla, joita tämän päivän kuluttajat tutkitusti arvostavat.
Lisätietoja digipalvelusäädöksestä antaa:
Katri Aarnio
Counsel
Mikäli haluat artikkelit suoraan sähköpostiisi, tilaa Folksin uutiskirje täältä.