Päivitetty: 7. kesäk. 2023
Helmikuun lopussa tulee täyteen vuosi Venäjän täysimittaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan. Sota on tarkoittanut ennennäkemättömän laajoja pakotteita, joita on kohdistettu niin Venäjään ja Valko-Venäjään laajasti valtiona sektoreittain, mutta myös merkittäviin henkilöihin. Olemme käsitelleet pakotteita aiemmin artikkelissamme Pakotteet - mitä ne ovat ja mitä haasteita yrityksille syntyy.
Pakotteiden kohdentaminen
Suomea velvoittavat pakotteet perustuvat YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmiin, mutta tämän lisäksi EU:lla on oma pakotepolitiikka. Yrityssektorille heijastuvat myös erityisesti Yhdysvaltojen OFAC-pakotteet sekä Iso-Britannian päätökset.
Laajat pakotteet ja muut niihin rinnastettavat toimet kertovat EU:n yksimielisyydestä ja voimakkaasta tuomiosta Venäjän toimille. Pakotteita on kohdistettu erityisesti rahoitus-, energia- ja liikennesektoreille sekä teknologiavientiin, mutta myös muun muassa ylellisyystuotteiden vientikieltoon ja rauta- ja terästuotteiden tuontikieltoon.
Pakotteita on pyritty kohdistamaan laajasti eri sektoreille ja siitä esimerkkinä eräiden Venäjän valtiollisten mediakanavien toiminnan kieltäminen EU:n alueella disinformaation leviämisen estämiseksi eli haluna on kitkeä Venäjän valtiollinen propaganda maan rajojen ulkopuolella. Suomen ilmatila on suljettu venäläiskoneilta (pl. hätätilanteet), vastapakotteena myös Venäjä on sulkenut suomalaiskoneiden ilmatilan Venäjällä ja tämä näkyy muun muassa Finnairin lentoreittien muutoksissa.
Henkilöpakotteiden osalta pakotelistoilla on niin poliittisia kuin sotilaallisia päätöksentekijöitä, disinformaatiotoimijoita ja taloudellisia vaikuttajia. Lisäksi myös yrityksiä on pakotelistattu, kuten pankkeja ja aseteollisuudessa toimivia yrityksiä.
Pakotepaketteja on tullut EU-tasolla kokonaisuudessaan jo yhdeksän, viimeisin joulukuussa 2022.
Pakotteiden asettaminen ja valvonta
Pakotteita asetetaan osana ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamista. Esimerkiksi EU käyttää pakotteita osana yhdennettyä ja kattavaa politiikkaa. Pakotteiden keskeinen tarkoitus on pyrkimys saada aikaan muutos pakotteiden kohteena olevien tahojen politiikassa tai toiminnassa ja siten edistää pakotteiden asettajien tavoitteita. Ukrainan sodan osalta tavoitteena on näin ollen saada Venäjä lopettamaan laiton ja raaka toiminta.
Pakotteita asetetaan perustellusta syystä ja näin ollen myös niiden valvonta on hyvin tärkeää. Pakotteiden noudattaminen asettaa velvollisuuksia erityisesti toimialoille, joihin pakotteita kohdistuu sekä toimijoille, jotka välittävät rahaliikennettä eteenpäin. Rahanpesulakia ollaan parhaillaan päivittämässä, jolloin pakotteet tulevat entistä vahvemmin osaksi myös ilmoitusvelvollisten asiakkaan tuntemista.
Esimerkiksi finanssialan toimijoiden, kuten pankkien ja vientialan toimijoiden tulee valvoa toimintaansa. Pankkien kohdalla tämä tarkoittaa muun muassa perusteellisia ja asianmukaisia selvityksiä asiakkaiden maksuliikenteestä sekä valvontaa tukevien järjestelmien ylläpidosta Finanssivalvonnan alaisuudessa. Vientialan toimijoiden tulee osaltaan varmistaa, että he ovat perillä siitä, mitä ja millaisissa tilanteissa tiettyjä tuotteita saa viedä pakotteiden kohteena olevaan valtioon. Lupaviranomaisena heidän osaltaan toimii muassa ulkoministeriö ja puolustusministeriö, Tullin toteuttaessa valvontaa rajapinnassa. Lain mukaan pakotteiden mukaisen varojen jäädyttämisen panee täytäntöön ulkoministeriön hakemuksesta ulosottomies eli myös ulosottoviraston rooli on merkittävä.
Pakotteiden rikkominen - seuraako sanktioita?
Ennennäkemättömiä pakotteita on takana pian vuosi ja lisäkeinoja pohditaan jatkuvasti. Samalla käydään julkista keskustelua siitä, ovatko asetetut pakotteet tehokkaita ja seuraako niiden rikkomisesta sanktioita.
Globaalissa mittakaavassa moni on saattanut huomata otsikoita venäläisten oligarkkien loistojahtien takavarikoista, joka on yksi esimerkki pakotteiden täytäntöönpanosta. Sodan kannalta keskeisessä valossa on esimerkiksi mahdollinen tieto Venäjän ammusvarastoiden loppumisesta - mikäli valtio ei saa ammuksia tai tuotantomateriaalia ulkomailta, pakotteet ovat selkeästi toimineet.
Pakotteiden pitkittyessä niitä pyritään niin kiertämään kuin rikkomaankin.
Parhaillaan poliisi tutkii tapausta, jossa suomalais-venäläistä henkilöä epäillään törkeästä säännöstelyrikoksesta. Tapauksessa henkilön epäillään avustaneen pakotelainsäädännön kiertämisessä kiinteistöverojen maksujen muodossa pakotelistattua henkilöä. Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan, miten tapaus etenee.
Kyseessä ei ole kuitenkaan ensimmäinen pakotteiden rikkomiseen liittyvä rikosepäily, sillä käräjäoikeus on myös jo antanut tuomioita. Kymenlaakson käräjäoikeus on tuominnut kaksi miestä ehdolliseen vankeuteen EU:n määräämien pakotteiden rikkomisesta.
Kymenlaakson käräjäoikeuden tuomiot, tullin takavarikot ja ulosoton jäädytyspäätökset
Kymenlaakson käräjäoikeus on toistaiseksi tuominnut ainakin kaksi henkilöä sääntelyrikoksista. Toisessa tapauksessa venäläismies tuomittiin kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen, kun oikeus totesi hänen rikkoneen EU:n määräämiä pakotteita. Hän oli jäänyt kiinni Nuijamaan rajanylityspaikalla pienen käteismäärän, kalliin älykellon ja kahden golfmailan kera. Tutkinnassa kävi ilmi, että henkilö oli vienyt Venäjälle jo aiemmin kaikuluotaimia sekä suuren määrän käteistä rahaa. Käräjäoikeuden mukaan golfmailat ja älykellot olivat ylellisyystuotteita, joiden viemisen EU-pakotteet kieltävät. Ylellisyystuotteiksi katsotaan pääsääntöisesti yli 300 euron arvoiset tavarat, mutta elektroniikan osalta sallitaan yksittäiset käyttöön tarkoitetut poikkeukset. Lisäksi kaikuluotaimet ja käteisen vienti Venäjälle rikkoivat pakotteita.
Toisessa tapauksessa valkovenäläinen henkilö oli kuljettamassa Venäjälle ilmajäähdytteisiä kondensaattoreita ja sai neljän kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen. Tuomiot eivät ole lainvoimaisia.
Vuoden 2022 loppuun mennessä Suomen Tulli on analysoinut noin 20 000 tavarakuljetusta Suomen ja Venäjän välisessä liikenteessä Ukrainan sodan aikana. Esitutkintaan on päätynyt lähes 200 tapausta, joissa epäillään, että Suomesta on kuljetettu tai yritetty kuljettaa Venäjälle pakotteiden alaisia tuotteita tai käteistä rahaa.
Ulosottolaitoksen viimeisimmän tiedotteen mukaan väliaikaistoimia ja takavarikkoja oli voimassa yhteensä 160 kappaletta ja jäädytetyn omaisuuden arvo oli noin 186 miljoonaa euroa. Täytäntöönpanotoimia on kohdistettu laajasti muun muassa käteiseen rahaan, tilivaroihin, yhtiöosuuksiin, kiinteistöihin ja erilaisiin kulkuneuvoihin.
Kaikki tämä osoittaa, että viranomaiset pyrkivät puuttumaan pakotteiden rikkomiseen mahdollisimman tehokkaasti.
Pakotteiden tulevaisuus - helpotuksia tuskin luvassa
Ikävä kyllä Ukrainan sota ei osoita laantumistaan eli pakotteiden voidaan ennustaa vain kiristyvän jatkossakin. EU:ssa on edelleenkin valmius pakotteiden laajentamiseen, sillä niillä on todettu olevan vaikutusta.
Kotimaisesta näkökulmasta mainittu käynnissä oleva rahanpesulain muutosprosessi on tehostamassa pakotteiden noudattamista. Jatkossa ilmoitusvelvollisen on varmistettava riittävin toimin, että EU:n pakoteasetuksen mukaisten tahojen tai keskusrikospoliisin jäädyttämispäätöksessä mainittujen tahojen varat jäädytettäisiin ja että näille tahoille ei luovutettaisi varoja. Pidempään käynnissä olevaa valmistelutyötä täydennettiin tammikuussa uudella hallituksen esityksellä, jonka tavoitteena on selkeyttää pakotesääntelyn ja jäädyttämispäätösten noudattamiseen liittyvää asiakkaan tuntemista koskevaa säännöstä siten, että se olisi tarkkarajaisempi ja täsmällisempi sekä ilmoitusvelvollisten velvoitteiden että valvojien toimivaltuuksien osalta. Lakimuutosten olisi tarkoitus astua voimaan 1.3.2023, lähes vuoden viivästymisen jälkeen.
Ota yhteyttä, mikäli pakotteisiin tai rahanpesun estämiseen liittyen herää kysymyksiä.
Inka Kärkkäinen
Counsel
+358 50 345 3195
Mikäli haluat artikkelit suoraan sähköpostiisi, tilaa Folksin uutiskirje täältä.
Päivitetty: 7. kesäk. 2023
Rahanpesulain perustana on sanktioiden mahdollisuus niille ilmoitusvelvollisille, jotka eivät noudata lakia. Lisäksi rikoslaissa säädetään rahanpesusta ja siihen liittyvistä sanktioista.
Osana ilmoitusvelvollisten rahanpesulain noudattamisen valvontaa ovat laiminlyönneistä tai rikkomisista seuraavat sanktiot. Ne ovat valvovan viranomaisen viimesijainen keino ja määrääminen perustuu kokonaisharkintaan. Viranomaisen tavoitteena on, että uhka sanktioiden olemassa olosta sekä säännöllisesti toteutettavat valvonnat toimisivat pelotteena ja näin ilmoitusvelvolliset noudattaisivat lain säädöksiä tunnollisesti.
Rahanpesulain noudattamatta jättäminen ei ole kuitenkaan rikos, joten määrättävät sanktiot ovat hallinnollisia seuraamuksia. Valvova viranomainen voi määrätä huolimattomuudesta tai tahallisesti tehdystä laiminlyönnistä tai lain rikkomisesta julkisen varoituksen, rikemaksun tai seuraamusmaksun. Rahanpesurikoksia tutkii poliisi ja ne kuuluvat edellä mainittuun tapaan rikoslain piiriin.
Rikemaksun suuruus perustuu kokonaisarviointiin. Rikemaksun suuruutta arvioitaessa on otettava huomioon menettelyn laatu, laajuus ja kestoaika. Oikeushenkilölle määrättävä rikemaksu on vähintään 5.000 euroa ja enintään 100.000 euroa. Luonnolliselle henkilölle määrättävä rikemaksu on vähintään 500 euroa ja enintään 10.000 euroa. Seuraamusmaksu voi olla huomattavasti korkeampi kuin rikemaksu ja sen määrä perustuu kokonaisarviointiin, jossa huomioidaan muun muassa menettelyn laadun, laajuuden ja kesto sekä tekijän taloudellinen asema.
Todellisuus Suomessa
Suomessa sanktioita on annettu hyvin vähän ja myös kansainvälinen valvova viranomainen on kiinnittänyt tähän huomiota. Viranomaisten resurssit ovat olleet rajallisia ja valvontojen kautta on voinut havaita, että hallinnolliset seuraamukset ovat tosiaankin vasta viimesijainen keino . Aluehallintoviraston listoilta julkisia huomautuksia ei löydy, vaikka valvontahavaintojen mukaan puutteita on ollut merkittävästi. Viranomainen on pyrkinyt ohjaamaan toiminnallaan ilmoitusvelvollisia oikeaan suuntaan.
Tähän odotetaan muutosta, sillä esimerkiksi muiden Pohjoismaiden osalta viranomainen on ollut selkeästi tiukempi . Toistaiseksi Finanssivalvonta on ollut valvojana tiukempi. Iso osa sanktioihin ja rikkomuksiin liittyvästä mediahuomiosta on keskittynyt pankkeihin, joista suomalaisittain keskeisin on S-Pankin saama sanktio muun muassa asiakkaan tuntemiseen liittyen. Tämän jälkeen pienempiä sanktioita ja julkisia huomautuksia on annettu muun muassa rahanvälitysyrityksille.
Vertailu Pohjoismaihin
Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa tilanne on toinen. Ruotsin viranomaisten antamiin päätöksiin voi tutustua viranomaisten sivustoilla. Sanktioita annetaan lukumääräisesti vuositasolla merkittävä määrä ja kokoluokaltaan eri toimijoille, usein myös pienille yrityksille. Esimerkiksi taloushallinnon alalta tunnettu suuri tilitoimisto Azets sai vuonna 2021 6,5 miljoonan kruunun seuraamusmaksun, sillä valvonnan kautta oli havaittu, että yritys ei täytä rahanpesulaissa säädettyjä vaatimuksia. Valvonta kohdistui vuosien 2018-2020 väliselle ajalle ja havaintona oli muun muassa se, että paikallisen rahanpesulain rikkominen on ollut erityisen vakavaa. Euromääräisestikin ajateltuna seuraamus oli näin ollen merkittävä.
Kun miettii yleisesti Pohjoismaissa tapahtunutta uutisointia rahanpesusäännösten rikkomisesta, monelle muistuu mieliin suuriin pankkeihin, kuten Nordeaan, Danske Bankiin ja Swedbankiin liittyvät epäselvyydet. Kyseiset yritykset ovat saaneet merkittäviä seuraamuksia, mutta toisaalta koko alaan liittyvä paine on vauhdittanut rahanpesun estämiseen liittyvien toimenpiteiden ja järjestelmien kehittymistä merkittävästi. Tätä vastaavaa on nyt tapahtumassa myös muilla aloilla ja sama suuntaus on odotettavissa Suomeen.
Sanktioiden tulevaisuus?
Kootusti voidaan havaita, että Suomessa viranomaiset ovat toistaiseksi tyytyneet usein vain toteamaan, että lakia ei ole noudatettu ja ilmoitusvelvolliselle on annettu mahdollisuus korjata puutteet itse. Tämän jatkumiseen ei kuitenkaan kannata tuudittautua, sillä parhaillaankin rahanpesulakia pyritään muuttamaan niin, että pienempiäkin sanktioita voidaan määrätä. Tämä viittaa siihen, että viranomaiset ovat kokeneet nykyiset mahdollisuudet pienille toimijoille liian raskaiksi ja sen takia on valittu kevyempi ja ohjaavampi linja.
Ilmapiiri ilmoitusvelvollisten osalta vaikuttaa siltä, että moni ei suhtaudu rahanpesulain sanktioihin tai niihin liittyvään uhkaan vakavasti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että moni ilmoitusvelvollinen ei koe lain velvollisuuksia niin tärkeiksi, että niiden noudattamiseen käytettäisiin aikaa ja resursseja. Tämä on huolestuttavaa, koska se antaa rikollisille toimijoille mahdollisuuden hyödyntää järjestelmää rahanpesussa ja jatkaa rikollista toimintaa kehittyvässä yhteiskunnassa.
Jokaisen yrityksen tulisi ajatella rahanpesulain asettamia velvollisuuksia ja niiden noudattamista yhteiskuntavastuun kantamisena. Rahanpesurikosten ja rikollisen toiminnan mahdollistaminen oman puutteellisen ymmärryksen kautta muun muassa vähentää valtion verokertymää, rahoittaa huumausainekauppaa ja luo sitä kautta moninaisia ongelmia yhteiskunnalle. Ilmoitusvelvollisuus syntyy tietyille aloille, sillä niiden kautta havaitaan kohonnut riski rahanpesun ja terrorismin rahoittamiseen sekä mahdollisuuteen käyttää kyseistä yritystä hyödyksi rikollisessa toiminnassa. On siis tärkeää toimia vastuullisesti!
Lisätietoja asiasta antaa:
Inka Kärkkäinen
Counsel
+358 50 345 3195
Mikäli haluat artikkelit suoraan sähköpostiisi, tilaa Folksin uutiskirje täältä.
Päivitetty: 7. kesäk. 2023
Aluehallintovirasto kertoi tiedotteessaan tuloksia vuonna 2021 toteutetusta rahanpesulain valvonnasta. Ilmenneiden puutteiden vuoksi viranomainen kertoi jatkavansa valvontaa myös tämän vuoden kuluessa.
Selvityspyyntöjen huolestuttavat tulokset
Valvontaa kohdistettiin usealle eri toimialalle ja riskiarvio pyydettiin noin 50:tä toimijalta jokaiselta alalta. Ilmoitusvelvollisilla on lakiin perustuva velvollisuus laatia kirjallinen riskiarvio rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämisen riskien tunnistamiseksi ja niiden hallitsemiseksi. Viranomaiset ovat antaneet riskiarvioiden laadintaan paljon ohjeistuksia ja pyrkineet tiedottamaan vaatimuksista, joten velvollisuuden ei pitäisi olla lain soveltamisalaan kuuluvien yritysten osalta yllätys.
Valvontahavaintojen perusteella usealla ilmoitusvelvollisella oli puutteita tai jopa suuria puutteita riskiarvioiden laadinnassa. Aluehallintoviraston mukaan tyypillisiä puutteita olivat riskien puutteellinen arviointi ja tunnistaminen sekä riskiarvioiden päivittäminen. Lisäksi ongelmana nähtiin valmiiden riskiarvioiden kopioiminen eli esimerkiksi massapalveluina sidosryhmille tuotettujen mallipohjien käyttö. Niitä kopioimalla ei perehdytä kyseisen yrityksen toimintaan ja riskeihin lain edellyttämällä tavalla.
Mikä on tilanne yrityksessänne? Onko riskiarvio laadittu ja miten tarkkaan riskejä on arvioitu?
Rahanpesulain luonnetta ei täysin ymmärretä
Moni ilmoitusvelvollinen näkee rahanpesulain asettamat velvollisuudet ikävänä byrokratiana ja lisäprosesseina eikä lain tarkoitusta ja ennalta estävää luonnetta täysin ymmärretä. Vuonna 2021 toteutetuissa tarkastuksissa havaittiin, että ilmoitusvelvollisilla oli usein puutteita riskiperusteiseen arviointiin pohjautuvissa menettelyissä sekä tosiasiallisten edunsaajien ja PEP-statusten selvittämisessä ja tunnistamisessa.
Apua rahanpesulain asettamien velvollisuuksien noudattamiseen
Olemme aiemmin kirjoittaneet blogissamme rahanpesun riskiarviosta. Autamme mielellämme niin riskiarvion kuin muunkin dokumentaation laatimisessa. Riskiarvion laatiminen ammattilaisen avulla on myös kustannustehokasta, sillä kokemuksen avulla riskien tunnistaminen on vaivattomampaa. Näin yrityksenne voi keskittyä ydinliiketoimintaan.
Osana riskiarvion laatimista käymme läpi yrityksenne liiketoimintaa, asiakasryhmiä, maantieteellisiä liittymäpintoja sekä palveluita ja tuotteita. Prosessi on myös hyödyllinen liiketoiminnan kehittämisen kannalta, sillä se usein herättää pohtimaan omaa asiakaskuntaa ja hyvän asiakaskokemuksen antamista.
Ota yhteyttä, mikäli rahanpesun riskiarvioon liittyen herää kysymyksiä.
Inka Kärkkäinen
Counsel
+358 50 345 3195
Mikäli haluat artikkelit suoraan sähköpostiisi, tilaa Folksin uutiskirje täältä.