Paikallinen sopiminen oli yksi työmarkkinakeskustelun kuumista perunoista päättyneenä vuonna. Paikallinen sopiminen voidaan ymmärtää laajassa mielessä työpaikan yhteisten pelisääntöjen kehittämisenä, mutta kuluvan vuoden alusta voimaan tullut lainsäädäntömuutos liittyi nimenomaisesti toimialakohtaisten työehtosopimusten perusteella tehtäviin paikallisiin sopimuksiin. Nyt myös järjestäytymättömät työpaikat voivat tehdä paikallisia sopimuksia 1.1.2025 jälkeen voimaan tulleiden työehtosopimusten osalta. Säännöllistä työaikaa koskevat paikalliset sopimukset ovat mahdollisia myös jo voimassa olevien työehtosopimusten perusteella. Lisäksi laissa laajennettiin paikallisen sopimisen mahdollisuuksia myös yrityskohtaisissa työehtosopimuksissa.
Valtaosassa työpaikkoja sovelletaan jotain työehtosopimusta, joka rajoittaa työnantajan ja työntekijän sopimusvapautta ja luo velvollisuuksia osapuolille. Työehtosopimus voi sallia paikallisen sopimisen, jolloin työpaikalla voidaan sopia räätälöity ratkaisu. Paikallisia sopimuksia voidaan tehdä esimerkiksi matkustuskäytännöistä, palkkauksesta ja palkanmaksusta, tai työaika- ja varallaolokäytännöistä.
Lainsäädäntöuudistuksessa on yksinkertaisuudessaan kyse siitä, kuka saa sopia ja kuka ei. Työnantaja- ja työntekijäpuoli ovat olleet pitkään erimielisiä siitä, kuuluvatko paikallisen sopimisen mahdollisuudet myös liittoon kuulumattomille työpaikoille. Työntekijäpuolen huolena on ollut, että paikallisia sopimuksia tekevät sellaiset tahot, joilla ei ole siihen riittävää osaamista, eikä sopimuksia valvota asianmukaisella tavalla työehtosopimusosapuolten toimesta. Pitkän tähtäimen kehityksenä tilanne voisi työntekijäjärjestöjen mukaan johtaa työehtojen polkemiseen ja jopa yleissitovuuden heikentymiseen. Työnantajapuolen näkemyksen mukaan kyse on ennen kaikkea työnantajien yhdenvertaisuudesta, sekä työllisyyden ja tuottavuuden lisäämisestä joustavoittamalla työehdoista sopimista.
Työpaikat samalle viivalle sopimusvapauden osalta
Aiemmin työlainsäädännössä rajoitettiin työnantajaliittoon kuulumattomien työnantajien sopimisen mahdollisuuksia, eli kaikkien mahdollisten TES-joustojen hyödyntäminen edellytti tyypillisesti liittoon kuulumista lukuun ottamatta tiettyjä poikkeuksia. Nykyisessä lainsäädännössä myös yleissitovuuden nojalla työehtosopimusta soveltavat työnantajat voivat tehdä paikallisia sopimuksia samalla tavalla kuin työnantajaliittoon kuuluvat työnantajat. Lainsäädäntömuutoksella tuodaan siten työnantajat samalle viivalle mahdollisten työehtosopimuksessa olevien joustojen hyödyntämisessä.
Paikallisia sopimuksia voidaan edelleenkin tehdä vain siten kuin sovellettava työehtosopimus sallii. Paikallisia sopimuksia on mahdollista tehdä eri työehtosopimuksissa eri laajuudessa, joten muutoksen konkreettinen hyöty järjestäytymättömille työnantajille voi vaihdella. Toisilla toimialoilla on annettu laajasti erilaisia toisin sopimisen mahdollisuuksia alan työehtosopimuksessa, kun taas osassa työehtosopimuksia ne voivat olla vähäisempiä. Jatkossakin paikallisesti sovittavat joustot ovat siten kyseisen työehtosopimuksen neuvottelevien työmarkkinajärjestöjen hyppysissä, ellei yrityksessä tehdä yrityskohtaista työehtosopimusta. Yrityskohtaisten työehtosopimusten sopimismahdollisuudet laajentuivat muutoksessa samalle tasolle koko toimialaa koskevien työehtosopimusten kanssa, eli kaikista lain mahdollistamista ehdoista voidaan sopia myös yrityskohtaisella työehtosopimuksella.
Paikallisen sopimuksen osapuolet
Työnantajaa voi aina edustaa luontevin toimivaltainen taho organisaatiossa. Lähtökohtana on edelleen, että ensisijainen henkilöstön edustaja on ammattiliittoon kuuluvien työntekijöiden valitsema luottamusmies, jonka asema ja toimivaltuudet perustuvat työehtosopimukseen.
Koska kaikilla työpaikoilla ei ole luottamusmiestä, on laissa nykyisin pelisäännöt myös tällaisiin tilanteisiin. Luottamusmiehen puuttuessa paikallinen sopimus voitaisiin tehdä myös henkilöstön keskuudestaan valitseman luottamusvaltuutetun kanssa. Luottamusvaltuutettu on järjestäytymättömien työntekijöiden valitsema henkilöstön edustaja, jonka ei edellytetä kuuluvan ammattiliittoon. On myös mahdollista, että järjestäytymättömillä ja järjestäytyneillä työntekijöillä on omat edustajansa, jolloin paikallinen sopimus tehdään molempien henkilöstön edustajien kanssa.
Joissakin työehtosopimuksissa sopimuksia voidaan tehdä koko henkilöstön kanssa yhdessä, ellei edustajaa ole valittuna, ja jotkut sopimukset voidaan tehdä jopa suoraan yksittäisen työntekijän kanssa. Näin ollen voidaan paikallisia sopimuksia tehdä myös ilman henkilöstön edustajaa, mutta vain mikäli työehtosopimus nimenomaisesti antaa siihen mahdollisuuden. Työnantajan tulee siis olla tietoinen henkilöstön edustuksesta työpaikalla ja toisaalta henkilöstöllä on velvollisuus ilmoittaa työnantajalle valitsemansa edustajat.
Paikallista sopimusta koskevat vaatimukset sekä riittävän osaamisen turvaaminen
Koska perinteisesti työmarkkinaosapuolet ovat valvoneet tarvittaessa paikallisten sopimusten asianmukaisuutta, on lainsäätäjä luonut pelisäännöt myös järjestäytymättömille työpaikoille sopimisen laajentuessa. Paikallinen sopimus tehdään yleissitovassa kentässä aina kirjallisesti ja se toimitetaan tiedoksi paikalliselle työsuojeluviranomaiselle kuukauden sisällä sopimuksen tekemisestä. Viranomainen valvoo tällä tavalla paikallisten sopimusten asianmukaisuutta työmarkkinaliittojen sijaan. Työnantajan kannattaa olla huolellinen tässä kohtaa, sillä toimitusvelvollisuuden tehosteena toimii mahdollinen 1 000-10 000 euron laiminlyöntimaksu. Poikkeuksen edellä mainittuun muodostavat kuitenkin yksittäisen työntekijän kanssa tehtävät paikalliset sopimukset, joita ei tarvitse toimittaa viranomaiselle.
Muutoin sopimuksen osalta noudatetaan kyseisen työehtosopimuksen määräyksiä paikallisen sopimuksen muodosta. Sopimuksen irtisanomisaika on lain nojalla aina kolme kuukautta, ellei työehtosopimuksesta muuta johdu, tai osapuolet sovi keskenään toisin.
Tulee muistaa, että kyseessä on nimenomaisesti yhteinen sopimus, jonka tarkoituksena on hyödyttää molempia osapuolia. On siten työnantajankin etu, että sopijapuolena toimiva henkilöstön edustaja on tehtäviensä tasalla ja sopimus on tehty hyvässä yhteisymmärryksessä ja riittävillä tietotaidoilla, jolloin myös toisena osapuolena oleva henkilöstö sitoutuu paikallisesti sovittuun asiaan pitkäjänteisesti. Luottamusmiehet koulutetaan ammattiliittojen toimesta ja heillä on käytössään oman liiton tuki paikallisessa sopimisessa. Laki edellyttää työnantajalta ammattiliittoon kuulumattoman luottamusvaltuutetun valmiuksien ja työpaikkatuntemuksen edistämistä riittävällä tavalla, jotta osapuolten tasavertaisuus ja riittävät neuvotteluvalmiudet turvataan myös järjestäytymättömien työntekijöiden kohdalla.
Lopuksi
Kuluvan vuoden aikana solmittavat työehtosopimukset tulevat laajentamaan järjestäytymättömien työnantajien mahdollisuuksia työpaikkakohtaisiin joustoihin. Samaan aikaan työnantajalle tulee kuitenkin myös vastuuta ja velvoitteita, jotta paikallinen sopiminen tapahtuu lain edellyttämällä tavalla.
Mikäli paikallisen sopimisen kiemurat pohdituttavat, niin autamme mielellämme aiheeseen liittyvissä kysymyksissä!
Kaisa Salo
Counsel
Mikäli haluat artikkelit suoraan sähköpostiisi, tilaa Folksin uutiskirje täältä.